Kausi 2007/EM Alastaro 5-8.7.

 

Kauden kotimaiseen päätapahtumaan valmistautuminen ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Testaaminen oli jäänyt vähäiseksi ja käytössä olleen moottorin alakerta jouduttiin siirtämään sivuun ja käyttöön otettiin varalohko. Ylimääräistä kiirettä toivat mukanaan uusien turvavarusteiden rakentelu, joka oli jäänyt jostain syystä viime tinkaan. Uutena sääntönä tälle kaudelle vaadittiin takasiiven lisätuenta ja ohjaamohäkin suojakilpi sekä moottorin alle tuleva öljykaukalo. Kaikki saatiin kuitenkin ajoissa tehtyä, joten mukana ollaan. Tunnelmat ovat hieman ristiriitaiset, koska lähdemme kisaan sellaisella moottorikombinaatiolla, joka ei ole ollut sellaisenaan kasassa. Näillä kuitenkin mennään ja katsotaan mitä viikonloppu tuo tullessaan.

Veitsenterällä...

Tämän vuoden nitronatikat tarjosivat kokonaisuudessaan ainakin itselleni kokemuksia laidasta laitaan. Itse kisasta ei tullut meille mikään riemuvoitto eikä viime vuoden kaltainen ennätysiloittelu, mutta ei myöskään katastrofi, vaikka siihenkin oli ainekset olemassa. Keskiviikkona auton kasaaminen oli melkoisesti kesken ja päätimme tehdä sen loppuun torstaina varikolla, kun oli tekijöitäkin enemmän paikalla.

Keskiviikkona yöllä varikkoa pystyttäessämme tuli myös eräs tiimimme jäsentenvälinen kilpavarustelu tiensä päähän: virallinen videokuvaajamme, meediå ja drag race-pappi isä-Ismo oli päättänyt nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja esitteli hirvittävän paksun sisäisellä kompressorilla varustetun ilmapatjansa muiden seuratessa kateellisina sen täyttymistä.

 artsin_patja.jpg

 

 

Liekö tässä kuitenkin patjakisan lopullinen voittajayumala.. ??

 

 

 

  

  

  

 

Kaikesta huolimatta jokainen sai yönsä nukutuksi ja torstain aikana saimme kilpurinkin valmiiksi perjantaina alkavaa aika-ajoa varten. Tai ainakin luulimme niin... Hieman ongelmia aiemminkin aiheuttanut injektorimme oli pikku parantelun jälkeen vieläkin huonommin toimiva eikä käyntiä voinut kontrolloida kaasupolkimella niin että sillä olisi uskaltanut viivalle mennä. Perjantai sujuikin sitten fiilaten ja höyläten muiden lajitellessa kaksi ajokierrosta. No, lauantainahan oli luvassa kuitenkin vielä kolme kierrosta, joten emme olleet huolissamme.

Päivä alkoi kuitenkin varsin kosteissa merkeissä, joten ekan kierroksen aloitus myöhästyi jonkin verran. Kun radalla sattui kaiken lisäksi lukuisia öljyvahinkoja ja siivoustalkoot venyivät pitkiksi, alkoi näyttää selvälle, että ehdimme ajaa vain yhden rundin. Meidän oli siis pakko pystyä nyt ajamaan edes jonkinlainen hyväksyttävä aika-ajolähtö, jotta olisimme yleensä mukana sunnuntain kisassa. Samanlaisen pakko-onnistumisen paikka oli myös Krister Johanssonilla, joka saapui paikalle vasta lauantaiksi. Vuoromme tuli lopulta ja burniksen jälkeen peruutettuani lähtöalueelle oli kaasu taas vähän päällä, mutta etunäyttäjäni Jouni kävi kylmästi kääntämässä kierrokset kohdilleen suoraan injektorin vivusta. Sitten alkoi ratahenkilökuntaa pyöriä auton ympärillä siihen malliin, että ajattelin pelin olevan pelattu, koska jotain oli varmaan pielessä. Ohjaamosta ei itse näe muuta kuin vähän eteenpäin, joten täytyy toimia sen mukaan mitä käsketään. Onneksi takanäyttäjäni Kepa ei antanut sammuttaa konetta, vaikka joku oli sellaistakin merkkiä alkanut näyttää, mitään kun ei kuitenkaan vuotanut. Oli helpottavaa nähdä lopulta käsky mennä valoihin. 

 alastaro_070731.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten mentiin ja vaikka meillä oli säädöt vähän mitä sattuu, lähdettiin viivalta ihan mukavasti. Sitten auto ajautui aika lähelle keskiviivaa ja kolmoselle vaihtaessani tuntui meno hyytyvän, joten nostin kaasun ja annoin rullata loppumatkan. Avasin toisen jarruvarjonkin aivan liian aikaisin ja se riuhtaisi jo ennen maalia vauhdin alle 200 km/h. Aika 7.7 ja kisaan vaadittava lajittelulähtö oli suoritettu. Sunnuntaille meidän täytyi ryhdistäytyä kunnolla, mikäli aioimme yhtään pistää hanttiin vastaan asettuvalle Wilsonille, joka on tämän hetken nopein metanolidragsteri Euroopassa.

Rata oli pitävä, joten kiristimme kytkintä ja muutimme polttoaineseoksia. Teimme myös kaasuvuihin lisäjousiviritelmiä ja tässä kohtaa pääsivät taas hämmästyttävän kielitaidon omaavat kytkinmiehemme pätemään. Jakkehan oli jo oppipoika-aikoina todistanut erinomaiset Norjan kielen taitonsa Motoparkin yössä ja nyt Kepa käytti kekseliäisyyttään, kun pyysi briteiltä lainaksi "vähän pidempää palautusjousta" sanoilla "little longer vieder". No, vieterit saatiin viriteltyä ja peli sunnuntaiksi iskuun. Sunnuntaina jälleen satoi, mutta klo 16 jälkeen pääsi 1. pudotuskierros alkamaan ja olosuhteet olivatkin yhtäkkiä huippuhyvät. Erityiskiitos FHRA ratahenkilökunnalle, jolla oli kyllä työntäyteinen viikonloppu.

Meitä vastaan asettui siis David Wilson, jonka valoihin asettuminen oli jostain syystä normaalia hätäisempää ja sain näin pienen edun puolelleni. Taavi hävisikin reaktioissa meille peräti 0.15 sekuntia ja siinä ajassa mennään näillä vehkeillä jo pitkälle. Johdin alkumatkasta, mutta puoleen väliin mentiin jo rinnakkain ja itse näin Wilsonin putken etuoikealla vasta 300 m jälkeen. Meille kuitenkin ehjä lähtö ja aikakin 5.9 s, joten olimme tästäkin onnellisia. Tämä aika olisi pitänyt vaan pystyä ajamaan jo perjantaina, niin tänään olisimme..... No, jätetäänpä ne jossittelut. Seuraavaksi alkoi sataa, joten kisa oli siinä.

Varsinaista dramatiikkaa tarjosi yllättäen vasta kotimatka. Pitkän päivän ja pakkaamisen jälkeen matkan teko oli myrkkyä, kun väsymys alkoi painaa. Välillä käytiin kahvilla ja Jyväskylässä pienet torkutkin huoltiksen pihassa. Sitten taas jatkettiin ja oltiin jo parinkymmenen kilometrin päässä tallilta, kun taju vaan katosi ja mentiin pitkin ojanpiennarta. Ismo oli siinä kohtaa hereillä ja ehti huutaa, joten sain koukattua vanin takaisin tielle, mutta traileri tuli sladissa puoliksi ojassa ja pysähtyi lopulta jääden mahastaan kiinni, muttei onneksi kaatunut. Sitten kaivettiin soraa ja turvetta ja purettiin vähän kuormaakin. Lopulta meidät auttoi tielle lähellä asunut kuorma-autoilija, kiitokset hänelle. Olihan se melkoinen muistutus, kuinka vaarallista väsyneenä ajaminen on, hävettää että annoin itsellenikin tapahtua niin.

Tästä kuitenkin selvittiin ja Mantorpiin seuraavaksi !