20-VUOTIS PÄIVITYS

 

 Monia mutkia sisältänyt juhlakautemme oli tulossa päätökseen ja finaalin lähestyessä alkoi jännityskin lisääntyä, vaikka kyseessä oli meille pelkkä testitilaisuus. Ikäviäkin tapahtumia mahtuu alkukauden saldoon ja tulisiko tästä sitten viimeinen niitti vai uuden alun ilottelu?

 Kilpurissa ei ollut varsinaisesti uutta mutta magneetot olivat olleet perusteellisessa huollossa koska niissä havaittiin ongelmia jo alkukesästä ja nykyaikaisen MSD 44:n hankinta siirtyi vielä jonnekin tulevaisuuteen. Suurin uudistus kohdistuikin tiimin kokoonpanoon johon olimme saaneet suoraan lähipiiristämme Aken & Pian jotka kaikenlisäksi asuvat vain reilun 10km päässä tallilta ja ovat aiemminkin käyneet auttelemassa aina kun on tarvinnut. Heidän mukanaan kisatunnelmia tuli nuuhkimaan myös 11:kkn ikäinen "kytkinkäpälä"-Roni jolle Aku ehti antaa jo keväällä pikakoulutuksen ennenkuin itse siirtyi seuraamaan kisatouhuja ylävarikolta käsin.

 Kaikki näytti siis hyvälle, mutta että mukaan saatiin vielä extrajännitystä ja tuulahdus uran alkuajoilta täytyi sattumankin puuttua peliin. Sain nimittäin kisoja edeltävänä maanantaina puhelun eräältä ihmiseltä josta en ollut kuullut mitään 18 vuoteen. 80 luvun lopulla jolloin ajoin katuautokisoja -64 Malibulla hengailimme tämän silloin parikymppisen neitosen kanssa ja cruisailimme avo-Rancherolla lämpimissä elokuun illoissa. Noista ajoista oli molemmille jäänyt hyvät fiilikset kestomuistiin joten päätimme tavata joskus uudelleen. Parin päivän kuluttua ehdotin hänelle viikonloppua Alastarolla ja niimpä menomatkalla torstai iltana Taina "O'Hammer" poimittiin Tampereen asemalta kyytiin vaikka vähän pelottikin tunnemmeko enää toisiamme. Jälleennäkeminen sai lähes parinkymmenen vuoden takaiset tunnelmat palaamaan mieliin.

ranchero.jpg

 Kisareissumme oli alkanut varsin kosteissa merkeissä...ei ei, vaan tarkoitan että vettä satoi koko matkan, mutta juuri kun saavuimme radalle sade loppui kuin tilauksesta. Perjantai aamuna alkoi taas vähän tihuuttelemaan mutta onneksi ilma kuitenkin kuivui ja mekin pääsimme iltapäivällä kokeilemaan.

 Radan pito ei tietenkään ollut vielä kovin hyvä eikä auto nostanut edes etutassua vaan lähti jo viivalta sutimaan. 60 jalkaa silti alle sekunnin, mutta samantien alkoi lievät rengasvärinät ja vaihtonapilla ollut peukalo täräytti kakkosen päälle ennen aikojaan mutta värinätkin loppui ja matka jatkui. Noin 1000 jalan paikkeilla kun olin siirtämässä kättäni valmiiksi jarruvarjokahvalle katkesi ahtimen hihna ja G-voiminen loputtua käteni tietenkin painoi tahtomattani varjot auki jo vähän ennen maalia. Aika 6,3 sek. ja kaikki säilyi ehjänä.

 Lauantain lämmityskäytössä ilmeni pieni öljyvuoto joten varmuuden vuoksi käytimme toista sylinterikantta pois ja näin eka rundi meni ohi. Toiselle kierrokselle olimme valmiina mutta radalla sattui parit öljytalkoot ja lopulta vesisade joten lauantain ajot oli siinä.

 Illalla olikin sitten hyvää aikaa saunoa, grillailla ja tutustuttaa uusittua tiimiä varikkoalueeseen ja tietenkin Paddock- ravintolaan. Tunnelman nuostessa alkoi kehittyä jos jonkinlaista sanailua niin tiimin sisällä kuin ulkopuolisten kanssa mutta kaikki lienevät selvinneet ilman pahempia henkisiä vammoja. Yleisenä neuvona voisin sanoa ettei näissä hommissa kannata olla kovin herkkänahkainen, etua on myös huonosta kuulosta ja vielä huonommasta muistista! Sunnuntai oli vielä edessä ja se aukenikin hyvässä säässä. Kaikki ryhdistäytyivät jälleen yhteisen edun nimissä, jäljellä oli viimeinen testiveto pitkään aikaan.

 Aikataulu venyi jälleen muutaman radanpuhdistuksen myötä. Itseäni alkoi myös jännittää ajatus että nyt on vielä mahdollisuus räjäyttää kaikki paskaksi ennen talvea ja öljytä koko varttimaili niiden ryhmien kiusaksi jotka taistelevat vielä suomenmestaruuksista. Myöskään radan pidosta ei ollut tarkkaa kuvaa.

 Mutta kun vihdoin saatiin laittaa kone räpättämään unohtui turhat asiat ja luottamus itseen ja kilpuriin kymmenkertaistui. Nyt matkaan lähdettiin taas tutun etutassun noston saattelemana ja reissu sujui kolmoselle asti normaalisti mutta sitten paras veto loppui sutimisen myötä joten nostin kaasun pois rullaten 6,8 aikaan. Koneessa pysyi kaikki matskut sisäpuolella ja tiimi sai hyvän sisäänajon joten talvikautta ei voisi paremmin aloittaa.

 Kiitokset kaikille sponsoreille , katsojille, FHRA:lle ja muille mukana olleille, teitä kaikkia on tarvittu että 20 vuotta on saatu pulkkaan.

 Artsimantorp 2607 2