PALUU RACING-ARKEEN

Vähän turhan pitkien talviunien ja pienen kevätväsymyksenkin jälkeen
havahduimme lopulta todellisuuteen Toukokuun jo kääntyessä kalenteriin.
Kilpurille ei oltu tehty vielä kovin paljon muuta kuin ahtimen ja
kytkimen sfi-tarkistukset. Uusien sääntöjen mukaan myös ajokengät ja -
hanskat menivät uusiksi ja ohjaamoon piti olla lisäpehmusteet kypärän
sivuille sekä istuimeen vaadittiin vartalon mukaan muotoiltu, iskuja
vaimentava toppaus ja jotain muuta pientä.
Rakentamisen ollessa kiihkeimmillään ajettiin Virtasalmella jo ekoja
SM:iä, mutta meidän osaltamme "Motoparkin liukkaat" jäivät väliin.
Olisi toki ollut kiva käydä kotiradalla näyttäytymässä mutta tällä
kertaa rataa ei oltu vielä saatu niin pitävään kuntoon että siellä
olisi voinutkaan kunnolla testata. Muutamille tiimeille kisa tulikin
huonon pidon takia kalliiksi...
Alastaroon (6.-7.6.) olikin sitten hyvin aikaa valmistautua ja
suuntasimme kisapaikalle Perjantai-iltana. Varikolle saapuminen oli
edellisvuoden avauskisan tapaan hieman haikea koska jälleen vanhojen
kisakavereiden joukko oli harventunut. Nyt kuuluisalle Ylävarikolle oli
siirtynyt omalla tavallaan legendaarinen mekaanikko Renttu, joka tapasi
aina meidät nähdessään huudahtaa Norjan kisakuuluttajaa imitoiden:"
Aartoo Hoilaa from Finlaand!" Nyt tätä tervehdystä ei enää kuulunut. R.
I.P. Renttu.
Kylmä ja sateinen alkuviikko oli Alastarollakin estänyt radan
kunnostuksen ja lauantaina pito ei ollut vielä parhaimmillaan joten
tähtäsimme vasta illan viimeiselle rundille. Päivä menikin rattoisasti
ohjaamon hallintalaitteita säädellessä, sinne kun ei enää meinannut
ajokamppeissa mahtuakaan ja myös turvavöitä piti pujotella eripuolelta
hartiaputkea kuin aikaisemmin. Pienten muutosten ja harjoittelun
jälkeen mahduin ohjaamoon ja pääsin myös omin avuin pois. Onneksi sää
oli suorastaan kylmä niin ei tarvinnut ohjaamosulkeisissa hikoilla litratolkulla.
Ekaan lähtöön talven jälkeen mentiin hieman varovaisella otteella 
koska pidostakaan ei vielä ollut tuntumaa. Säädöt olivat kuitenkin
alueella sillä 60 jalkaa oli hyvä .968sek
ja maalissa olosuhteisiin nähden kohtuullinen 6,3sek/344kmh. Autosta
noustuani totesin ahtimen remmin olevan riekaleina joka oli räpännyt
myös toisen magneeton piuhat irti ja sen takia loppunopeus oli
vaisuhko. Sunnuntaina kokeiltiin hieman kovemmilla säädöillä mutta
yliherkkä vasen peukaloni teki jälleen oman ratkaisunsa ja painoi
kakkosen pesään ennen aikojaan. Puolessa välissä meni myös ahtimen
hihna poikki ja meno hyytyi siihen, aika 6,8sek.
No nyt on ainakin vaihtovirheet ja vanhat hihnat korjattu alta pois
joten EM:iin lähdetään häntä pystyssä!

ARTSI